NORATURI
11/2021 – NORATURI on Helsingissä asuva valovoimainen pop-artisti, säveltäjä ja tuottaja. NORATURI kertoo Tekijanoikeus.fi:n haastattelussa tuottajan urastaan ja avaa soolouraan johtanutta polkua. Hän julkaisi toukokuussa 2021 ensimmäisen julkaisunsa Kaiku Recordings -levymerkillä.
Tekijänoikeus.fi: Hei NORATURI! Toukokuussa julkaistiin kolmas singlesi, MINÄ. Kerro tähän alkuun vähän siitä?
NORATURI: MINÄ on kolmas oma singleni ja ensimmäinen levy-yhtiön kautta julkaistu biisi. Sillä tavalla tietysti erityinen, mutta kaikista jännittävintä oli julkaista ihan ensimmäinen biisi viime vuonna. Julkaisin sen omakustanteena. Aiheiltaan ja teoksina nämä kolme kappaletta ovat kukin osa samaa draaman kaarta. DROPPI, ensimmäinen single, kertoo masennuksesta ja rankasta elämänvaiheesta, mutta puettuna hyvin energiseen muotoon musiikillisesti. Toinen single NUKKE kertoo havahtumisesta; laulun päähenkilö on ollut jonkinlaisessa alisteisessa suhteessa ja sitten alkaa ymmärtämään omaa tilannettaan ja ylikiltteyttään. MINÄ eli kolmas single on sellainen, että tämä henkilö voi jo täysillä seistä omilla jaloillaan ja ymmärtää sen, että elää täällä vain itseään varten. Miksi siis pitäisi välittää muiden odotuksista? MINÄ valmistui itselleni tosi tärkeään vaiheeseen; sen opetus on, että pitää uskaltaa sanoa isoja sanoja ääneen ja olla hyvällä tavalla itserakas. Jokainenhan elämme täällä itseämme varten. Ei vie kovin pitkälle, jos aina vaan yrittää miellyttää muita.
Tekijänoikeus.fi: Onko sinulle tyypillistä rakentaa biisejä ammentamalla omasta elämästäsi, vai poimitko nämä tarinat biiseihisi täysin jostain muualta?
NORATURI: Omien biisieni aiheet ovat todella vahvasti omasta elämästäni ammennettuja. Pidän toki kiinni taiteilijan vapaudesta, eli aivan jokaisen sanan ei tarvitse olla todenmukainen. Itselleni musiikintekijänä tosi tärkeää on biisinkirjoitusprosessissa hyvä tarina siinä laulunteon taustalla. Olen kyllä yrittänyt monta kertaa kirjoittaa biisejä itselleni jotenkin muuten; esimerkiksi niin, että yritän esimerkiksi tehdä vain iloisen biisin, joka kertoo vaikkapa tanssimisesta. Sitten kun yrittää kirjoittaa jonkin aikaa lopputulemana on se, että hommasta ei tule yhtään mitään. Kun teen biisejä toisille artisteille, pystyn jotenkin eri tavalla ulkoistamaan itseni siitä tilanteesta. On paljon helpompi kirjoittaa muille artisteille jostain sellaisesta, joka ei välttämättä itseäni siinä hetkessä liikuta.
Tekijänoikeus.fi: Miten sinusta tuli musiikintekijä ja muusikko? Oletko haaveillut siitä lapsuudesta saakka?
NORATURI: Olen muusikkoperheestä, joten musiikki kytkeytyy lapsuusmuistoihini todella vahvasti. Se on ollut iso osa elämää ihan pienestä pitäen. Olen nähnyt kuvia ja videoita, joissa olen juuri oppinut puhumaan ja isäni soittaa pianoa samalla kun me lapset tanssimme ja lallattelemme vieressä. Aloitin tosi nuorena musiikkiopiston, soitin siellä ensin pianoa ja sitten menin opiston bändiin laulamaan 10-vuotiaana. Silloin alkoi myös keikkailu. Oli ihanaa, kun keikan jälkeen joku tuli itku silmässä sanomaan, miten joku kappale tai esitys koskettivat. Ne ovat olleet sellaisia hetkiä, joista on tullut sellainen olo, että minulla on musiikin kautta annettavaa. Se on osoittautunut minulle tosi tärkeäksi. Tuntuu vähän kliseiseltä sanoa näin, mutta muusikoksi tuleminen on ollut minulle aina itsestäänselvyys. Koska tämä on aika rankka ala, olen välillä miettinyt mitä muuta voisin tehdä, jos en tekisikään musiikkia. On osoittautunut tosi vaikeaksi keksiä muita vaihtoehtoja!
Tekijänoikeus.fi: Oliko sinulla nuorempana musiikillista esikuvaa? Onko esikuva pysynyt samana vai kenties muuttunut matkan varrella?
NORATURI: Teininä ihailin Rihannaa ja Beyoncéa, heidän levyjään muistan kuunnelleeni paljon. Myös Whitney Houstonia olen ihannoinut. Selkeästi vahvat naispersoonat ja äänet ovat aina vedonneet minuun! PMMP oli myös sellainen, jonka keikoilla kävin ja jota fiilistelin paljon. Tykkäsin heidän räiskyvästä ja energisestä meiningistään. Mutta ei sillä tavalla ole ollut mitään niin selkeää yhtä suosikkia. Olen toki ollut aina kova fanittamaan ja fanittanutkin monia artisteja.
Tekijänoikeus.fi: Pitäisikö mielestäsi musiikin tekemistä ja tuottamista huomioida enemmän lasten ja nuorten musiikkiharrastuksissa ja musiikkikasvatuksessa?
NORATURI: Todellakin! Olisi ollut mahtavaa, jos itsellänikin olisi ollut se mahdollisuus. Olen kotoisin Kiteeltä, joten en tiedä onko jossain täällä pääkaupunkiseudulla ollut jotain sen suuntaista. Mutta totta kai mitä aikaisemmin musiikin tekemisen ja tuottamisen aloittaa, niin sen helpompaa siihen on päästä mukaan. Musiikintekijyydessä on niin paljon osa-alueita, että kaikkia niistä on vaikeaa kehittää samaan aikaan. Omalla kohdallani olen huomannut, että säveltäminen tulee jotenkin tosi syvältä sisimmästä ja aika luontevasti, mutta tuottaminen on vaatinut paljon uuden opettelua, samoin sanoittaminen. Musiikin tuottamisen aloittamiseen on varmasti kenellä tahansa iso kynnys, jos ei yhtään tiedä mistä lähteä liikkeelle. Sekään ei oikeasti ole niin vaikeaa kuin luulisi, sillä kyseessä on kuitenkin vain tietokoneohjelma, jota voi opetella samalla tavalla kuin mitä tahansa muuta taitoa. Muistan, kun avasin ensimmäisen kerran Ableton Liven ja se näytti ihan joltain asialta avaruudesta. Minulla meni pitkä aika, ennen kuin uskalsin oikeasti aloittaa ja pääsin hommassa vauhtiin. Jos nuorempana olisi ollut joku yksinkertaisempi versio ja mahdollisuus päästä alkuun, niin eteneminen vaikeampiin ohjelmiin olisi taatusti ollut helpompaa.
Tekijänoikeus.fi: Mitä kautta päädyit tuottajuuteen?
NORATURI: Aloitin biisien kirjoittamisen jo teininä. Isoveljeni on myös muusikko, hän soittaa bassoa. Kun veljeni oli hakemassa Metropoliaan muusikkolinjalle, muistan hänen keskustelunsa asiasta vanhempiemme kanssa. Vanhempamme olivat vahvasti sitä mieltä, että hänen tulisi hakea mieluummin musiikkipedagogilinjalle. Tämä mielessä hain myös itse musiikkipedagogiksi. Kun pääsin sisään, sain heti ensimmäisenä tutustumisiltana tietää, että Metropoliassa on myös musiikin tekemisen ja tuotannon linja. Tajusin heti, että siellähän minun pitäisi olla! Sen jälkeen lähdin kyselemään linjan vaihdosta ja hain toiselle linjalle välittömästi seuraavan mahdollisuuden tullen. Hakemista varten piti olla yksi täysin itse tehty ja tuotettu biisi, joten tuottaminen oli pakko aloittaa ja sain onneksi siihen myös apua. Olen sen verran kärsimätön, että lähdin opettelemaan tuottamista yrityksen ja erehdyksen kautta ja välillä meni paljonkin pieleen. Kokeilemalla kuitenkin oppi, ja kun sain ensimmäiset audioraidat tehtyä, se olikin sitten menoa. Olin tietokoneella aamusta iltaan, kun innostuin niin paljon!
Tekijänoikeus.fi: Teetkö musiikkia yksin vai jollain tietyllä kokoonpanolla?
NORATURI: Tosi monella tavalla. Tällä hetkellä keskityn hyvin vahvasti oman musiikin tekemiseen ja levyn tekoon. Sitä työstän aika paljon yksin. Kaksi ensimmäistä biisiä, jotka julkaisin ovat täysin itse tehtyjä. Kaikkien aiempien vastoinkäymisten jälkeen minulle tuli sisuuntunut olo ja sen seurauksena vaihe, että pitää pystyä tekemään kaikki yksin näyttääkseni muille. Nyt olen yrittänyt päästää taas siitä vähän irti, koska en ajattele, että musiikin pitäisi olla jollain tietyllä tavalla tehty. Tämän vasta julkaistun singlen kappaleen MINÄ kertosäe on kirjoitettu yhdessä Jurekin kanssa studiolla. Mielestäni sekä matkalla että lopputuloksella on väliä. Jos jonkun tekijän kanssa synkkaa hyvin, niin miksei sitten tekisi kaksin tai porukassa? Nyt olen tehnyt vähän muidenkin tekijöiden kanssa ja raottanut sitä ovea, mutta huomaan, että tarvitsen silti työskennellessä paljon hetkiä yksin ja hiljaa. Tarvitsen tällaista omaa tilaa ensisijaisesti ajattelemiseen ja ideointiin, jotta sitten voin olla taas studiolla jonkun toisen kanssa tekemässä musiikkia.
Tekijänoikeus.fi: Onko sinulla jotain työrutiineja tai tyypillisiä työpäiviä?
NORATURI: Aika monet musiikintekijät ja tuottajat menevät aamulla studiolle, mutta työajat saattavat tietysti vaihdella. Jotkut tykkäävät aloittaa vähän myöhemmin aamupäivällä ja olla myöhään iltaan saakka studiolla. Yritän itse pitää jonkinlaisista rutiineista kiinni. Pyrin aloittamaan työpäivän mahdollisimman aikaisin aamulla koska silloin tulee tunne, että saa paljon aikaan. Usein päivät kuitenkin venyvät tosi pitkiksi, koska työn lopettaminen on vaikeaa. Pitäisi varmaan olla itselleen vähän armollisempi. Varsinkin korona-aikana työn ja vapaa-ajan rajat ovat hämärtyneet. Päiväni koostuvat yleensä niin, että aamulla lähden ideoimaan ja kirjoitan tekstejä. Jossain vaiheessa päivällä saatan kuunnella edellisten päivien töitä tai työstää jotain keskeneräistä biisiä. Usein se vie mennessään ja siinä hurahtaakin loppupäivä. Toki jos jollain tuotannolla on tiukka deadline, niin saatan välillä tehdä monta päivää pelkästään sitä. Viikonloppuisin yritän levätä ja pitää taukoa työstä, mutta monesti omaa musiikkia tulee tehtyä silloinkin, jos inspiraatio iskee. Musiikki on vähän myös elämäntyyli, mutta toisaalta haluan myös rajoja, jotta on riittävästi palautumisaikaa. Minusta tuntuu, että varsinkin tuottajien keskuudessa saatetaan vähän jopa kilpailla sillä, kuka on studiolla myöhäisimpään. Tämä herättää joskus huonommuuden tunnetta. Luovuus ja omassa työssä onnistuminen kuitenkin vaatii omalla kohdallani omaa aikaa ja yksinoloa, jotta jaksan myös intensiivisempiä työputkia.
Tekijänoikeus.fi: Mikä on parasta / ikävintä työssäsi?
NORATURI: Parasta on olla omassa intohimoammatissa. Parhaimmillaan työni ei edes tunnu työltä koska se on niin kivaa ja rakasta. Musiikintekijänä parasta on ne hetket, kun luulee että kaikki on jo tehty ja saa silti luotua jotain aivan uutta ja mielenkiintoista. Se on sellainen hetki, kun kaikki loksahtaa paikoilleen ja kokee että juuri tämä biisi on paras biisi ikinä! Myös julkaiseminen on tärkeä hetki. Jos musiikkia työstää pitkään ilman että mitään ei julkaista, voi kokea merkityksettömyyden tunnetta, kun kukaan ei kuule musiikkia, jota teen.
Tekijänoikeus.fi: Naiset ovat tuottajina vähemmistö. Mitä ajattelet siitä?
NORATURI: Kyllä se näkyy ja vaikuttaa. Veikkaan, että se on yksi niistä asioista, miksi itselläkin oli aikoinaan vaikeaa aloittaa tuottaminen, vaikka halua olisi ollut. Olen kuitenkin aina ollut sellainen tyyppi, joka haluaa tietää paljon ja ei pelkää kysyä tyhmiäkään kysymyksiä. Se on auttanut paljon uuden opettelussa. Minulla on ollut myös aina kova halu tehdä musiikkia itse ja siitä on lähtenyt sisukkuus, että kykenen tekemään itse kaiken, jos haluan. Minulla ei ole ollut kauheasti esikuvia siitä, että joku muu kuin mies olisi tehnyt näitä juttuja. Olen myös kohdannut erilaisia ennakkoluuloja. Koska olen aina tykännyt meikata ja laittautua niin jotenkin tuntuu, että oletus minusta on ollut tietynlainen. Tällä hetkellä olen myös ainoa naistuottaja meillä Kaiulla, joten olisi hienoa saada porukkaan moninaisuutta. Kaipaisin vaihtuvuutta siihen, millaisten persoonien kanssa teen töitä ja toivoisin, että feminiinistä, pehmeämpää ja erilaista energiaa olisi enemmän. Se on tärkeää siksi, että ammatissani käydään päivittäin työtovereiden kanssa lävitse tosi laajalla skaalalla tunnetiloja. Esimerkiksi kun kirjoitetaan jotain biisiä, niin saatetaan mennä syvälle erilaisiin traumoihin ja toimitaan toinen toisillemme terapeuttina ja jutellaan paljon sekä vaikeista että hyvistä aiheista. Totta kai sitä siis toivoisi, että erilaisia esikuvia olisi enemmän ja että kannustetaan kaikkia tasapuolisesti myös musiikkialalle sukupuolesta, ulkonäöstä tai mistään muusta riippumatta. Varmasti tänä päivänä ollaan enemmän hereillä tällaisten asioiden suhteen.
Tekijänoikeus.fi: Miten näet suomalaisen musiikin nykyhetken tai tulevaisuuden?
NORATURI: Näkisin, että musiikintekijäkentällä olisi tosi paljon tilaa tehdä myös erilaisia ratkaisuja. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että mennään tosi paljon radionäkökulma edellä. Suoraan sanottuna haluaisin nähdä ja kuulla suomalaisessa musiikissa enemmän uutta ja erilaista. Me musiikintekijät olemme kuitenkin niitä, jotka teemme tosi isoja päätöksiä mihin suuntaan musiikki menee. Jos aina vaan seurataan sitä, millaiset biisit soivat ja menestyvät nyt radiossa, ei päästä kehittymään, kokeilemaan ja luomaan uusia juttuja. Haluan ainakin itse yrittää parhaani, että jotain uutta ja erikoista syntyisi.
Tekijänoikeus.fi: Millaisia vinkkejä antaisit niille, jotka haaveilevat artistin ja muusiikintekijän urasta?
NORATURI: Suurimpana vinkkinä annan, että sinnikkyys kannattaa. Musiikkialalla, niin kuin kaikkialla elämässä tulee vastaan usein paljon pettymyksiä, mutta kannattaa luottaa vaan omaan visioon ja sinnikkäästi puskea eteenpäin. Jos kustantamoilta tai levy-yhtiöiltä ei tule vastauksia maileihin, niin sitten vaan itse julkaisemaan musiikkia tai ottamaan yhteyttä muihin musiikintekijöihin somen kautta. Vaikka Instagramissa voi hyvin laittaa viestiä ihmisille ja lähettää linkkiä omiin demoihin. Eli ole sinnikäs ja oma-aloitteinen! Apua myös voi ja kannattaa aina pyytää, jos kaipaa tietoa tai apua johonkin asiaan.