Wallu
2/2012 – Harri ”Wallu” Vaalio on Kärkölässä syntynyt sarjakuvapiirtäjä, joka on piirrellyt ahkerasti jo 1970-luvulta lähtien. Hänen tunnetuimpia sarjojaan ovat muun muassa Punaniska, Armas ja Hessu-kissa sekä MikroBitissä ja Pelit -lehdessä säännöllisesti ilmestyvät Mikrokivikausi ja KyöPelit. Luokanopettajanakin ollut Wallu on voittanut kahdesti Kemin sarjakuvakilpailut ja toimii tällä hetkellä Sarjakuvantekijät ry:n puheenjohtajana.
Istahdimme alas järvenpääläisessä ravintolassa keskustellaksemme hänen kuuluisimpien sarjojen syntyvaiheista sekä sarjakuvapiirtäjän arjesta. Lue koko haastattelu alta!
Tekijanoikeus.fi: Minkä ikäisenä kiinnostuit sarjakuvien piirtämisestä?
Wallu: Pitää tunnustaa, että piirtämisestä kiinnostuin vasta 14-vuotiaana, kun ensimmäinen Asterix ilmestyi Suomessa vuonna 1969. Siihen asti olin vain lukenut aktiivisesti sarjakuvia. Mutta kun Asterix ja Kleopatran kannessa oli lueteltu mitä kaikkia välineitä sen tekemiseen oli tarvittu, niin innostuin heti hankkimaan välineet itselleni.
Tekijanoikeus.fi: Oliko sinulla lapsena lempisarjakuvia? Entä onko maku muuttunut vuosien kuluessa?
Wallu: Kun olin pieni, äiti luki Aku Ankkaa. Isompana siirryin Pecos Billiin ja Korkeajännitykseen. Luen näitä sujuvasti vieläkin, mutta erilaisin silmin. Nyt etsin koko ajan uutta. Viimeksi ihastuin Graig Thompsonin sarjoihin.
Tekijanoikeus.fi: Miltä tuntui saada ensimmäisen kerran julkaistua oma sarjakuva lehdessä?
Wallu: Muistaakseni ensimmäinen sarjakuvani ilmestyi Sarjis-nimisessä lehdessä, johon lähetin tavaraa innokkaana jatkuvalla syötöllä. Joonakselta [päätoimittaja Veikko Savolainen, joka sai lempinimensä piirtämästään Joonas-sarjakuvasta, toim. huom.] tuli ahdistuneita kirjeitä, että keskity ja piirrä rauhassa äläkä sotke kymmentä sivua tänne yhdellä kertaa!
Tekijanoikeus.fi: Muistatko mikä sarjakuva oli kyseessä?
Se taisi olla Lumimies -sarjakuva yhdestä Lumimieskilpailusta, johon olin osallistunut. En voittanut kilpailua, mikä oli tietty pettymys, mutta oli se hauskaa kuitenkin!
Tekijanoikeus.fi: Voidaanko käydä nopeasti läpi tunnetuimpien sarjakuviesi syntyvaiheet?
Wallu: Joo, aloitetaan vaikka Hessu-kissasta, joka tunnetaan ehkä huonoiten, vaikka se on yli 25 vuotta vanha. Joskus 1980-luvun puolivälissä Kotimaa -lehden toimitus oli tekemässä lastenlehteä nimeltä Lastenmaa, jonka ensimmäiseen jouluiseen näytenumeroon tein sarjakuvan. Keväällä lehti alkoi ilmestyä säännöllisesti ja toimitus pyysi minuakin jatkamaan. Siitä eteenpäin olen piirtänyt kissa-sarjakuvaa ja piirrän sitä edelleen. Se on tavallaan salaisuus, sillä moni sarjakuvapiirtäjäystävänikään ei tiedä että piirrän sellaista. Lehti on levikiltään pieni eikä leviä sarjakuvapiirtäjien keskuuteen.
Tekijanoikeus.fi: Hessu-kissan nettisivuilta löytyy sarjakuvat vuodesta 1985, mutta ei kuitenkaan uusimpia.
Wallu: Ihan lehden takia ei kannata laittaa nettiin sarjakuvia samaan vauhtiin kuin itse lehteen. Järkevämpää on antaa niiden olla lehdessä ensin ja sitten joskus päivittää niitä nettiin. Miksi muuten tilata lehtiä?
Tekijanoikeus.fi: Entä miten syntyi Mikrobitissä ilmestyvä Mikrokivikausi?
Mikrokivikausi syntyi suunnilleen samaan aikaan kuin Hessu-kissa. Olin tuolloin juuri lopettanut opettajan hommat ja työt oli vähissä, joten keksin hirveän määrän sarjakuvia ja tarjosin niitä eri paikkoihin. Mikrokivikautta tarjosin MikroBittiin, jossa se tyrmättiin aluksi ilmoittamalla, että kyseessä on asialehti eikä mitään humpuukia. Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että lehdessä peruuntui puolen sivun ilmoitus ja minulla oli sopivasti valmiina kuusi puolen sivun sarjaa, jotka olin näytteeksi piirtänyt. Yksi niistä laitettiin sitten kiireessä lehteen. Tämän jälkeen tulikin niin paljon myönteistä lukijapalautetta, ettei tarvinnut kauan miettiä julkaistako sitä uudelleen. Päätoimittajakin yllättyi.
Tekijänoikeus.fi: Neljännesvuosisadan jälkeen Mikrokivikaudessa käydään aika hyvin läpi koko tietotekniikan historia.
Wallu: Niin, siitähän voisi koota kokonaisuuden otsikolla ”Näin tietotekniikka tuli suomeen”.
Tekijänoikeus.fi: Ja sitten vielä Punaniska…
Wallu: Punaniska lähti liikkeelle sarjakuvakilpailusta 80-luvun lopulla, johon minun oli tarkoitus osallistua käsikirjoittaja Rauli Nordbergin kanssa. Oltiin molemmat vanhoja miehiä ja tykättiin villistä lännestä, joten sinne sijoittuvaa sarjakuvaa alettiin suunnitella. Tähän aikaan Rauli oli piirtänyt Tanelia Helsingin Sanomiin. Hesari ilmoitti, että Taneli on jo aikansa elänyt ja kysyi, olisiko Raulilla tarjota jotain sen tilalle. Punaniskoja oli valmiiksi suunniteltuna, joten esitettiin niitä Hesarille. Sen jälkeen kaikki kävikin nopeasti ja yhtäkkiä oltiin Suomen päälehdessä piirtämässä seitsemän päivää viikossa! Tietääkseni ketään ei sen jälkeen olekaan päästetty pilaamaan lehteä viikon jokaisena päivänä. Nykyään on arkinumeroiden sarjat ja sunnuntain sarjat, mutta me piirrettiin seitsemänä päivänä. Se oli hauskaa niin kauan kuin se kesti!
Tekijanoikeus.fi: Onko Punaniskalle luvassa enää jatkoa?
Wallu: Lahdessahan oli kaksi kesää sitten musiikki-revyy, joka oli sovitettu sarjakuva-albumista Punaniska ja Marilynin soittorasia. Sitä voisi vieläkin esittää missä tahansa kesäteatterissa, koska juttu on olemassa. Itse asiassa me ollaan tehty siitä nyt nuottiversio, jota olen kuvittamassa. Siinä on siis sarjakuva, jonka mukana tulee nuotit. Nyt etsitään kustantajaa, joka voisi sen meille kustantaa. Katostaan miten käy… Sitä paitsi kun on hauska sarjakuva, niin sitähän piirtää välillä huvikseen, vaikkei sitä kukaan kustantaisikaan. Meiltä voi kotoa tulla lukemaan uusia tarinoita, jos ei muualta saa!
Tekijanoikeus.fi: Onko vaikeaa löytää uusia ideoita kerran kuukaudessa ilmestyviin lehtiin?
Wallu: Ottaen huomioon että 80-luvun lopulla piirsin parhaimmillani kahta päivittäistä sarjakuvaa, niin yksi per kuukausi ei tunnu enää yhtään miltään. Sitä pitää vain kääntää pää ylösalaisin ja yhtäkkiä tulee naurettavaa juttua.
Tekijanoikeus.fi: Mitä kaikkea kuuluu yhden Mikrokivikausi -jakson tekoprosessiin?
Wallu: Prosessi etenee kuukauden aikana eri tasoilla. Ensin seuraan kaikkea tietotekniikkaan liittyvää uutisointia ja sitten kysyn MikroBitin toimitussihteeriltä tulevan lehden artikkeleista sekä toimituksen kahvipöytäkeskusteluista. Joskus lehdeltä tulee oivallisia ituja, joskus ei… Luonnostelu ja piirtäminen vievät päivän, värittäminen vie toisen päivän. Tämän jälkeen lähetän sarjan toimitukseen hyväksyttäväksi. Sitten pari viikkoa kadun tekemisiäni ja kun lehti ilmestyy, teen jo seuraavaa sarjaa ja vanha on jo vanha.
Tekijanoikeus.fi: Piirteletkö pääsääntöisesti päivittäin?
Wallu: Nyt olen jo vanha mies ja pidän vapaata. En piirrä enää samalla innolla kuin silloin joskus kun oli aikaa, eivätkä lapset hyppineet koko ajan päällä – tai siis nykyään isommat lapset eivät hypi päällä muuten kuin henkisesti. En piirrä päivittäin enää, nykyään on jo muutakin elämää!
Tekijanoikeus.fi: Jääkö pöytälaatikkoosi paljon keskeneräisiä ideoita tai piirroksia, joita ehkä otat myöhemmin uudelleen käsittelyyn?
Wallu: Aina jää pöytälaatikkoon jotain, mutta luonnospaperit poltan tasaisesti saunan uunissa. Työhuoneeni on saunatilan vieressä, joten siitä on helppo pistää kaikki uuniin palamaan. Suomessahan ei ole minkäänlaista sarjakuvien museointia, joten uskon että suuri määrä sarjakuvaa palaa samalla tavalla kuin minulla. Legendan mukaan Erkki Tanttu poltti Rymy-Eetuja oman saunansa uunissa. Olen kunnioittanut tätä ja poltan kaikkea mahdollista irtainta. Ei ole tilaa säästää hirveää määrää piirroksia originaaleina, enkä halua tärvätä maailmaa turhalla paperilla. Uuniin vaan!
Tekijanoikeus.fi: Kylillä on liikkunut huhuja, että olet joskus piirtänyt sarjakuvia Disneylle. Pitääkö tämä paikkaansa?
Periaatteessa kyllä, koska olen piirtänyt Disney-nimikkeellä julkaistuja sarjakuvia, mutten kuitenkaan suoraan Disney-yhtiölle, vaan olen piirtänyt Suomessa Sanomille. Eli Nalle Puheja, joissa lukee tekijänä Walt Disney. En tiedä onko niitä ikinä levitetty Disney-korporaatiossa Suomen ulkopuolelle. Piirsin niitä muistaakseni 13 kappaletta, joista viimeinen lopulta palautettiin Tanskasta kommenteilla, että se oli liian amerikkalaisen ja vanhanaikaisen näköinen ja että uusi Disney-tyyli tulee Italiasta tai Espanjasta.
Tekijanoikeus.fi: Pyritkö tuomaan jotain suomalaista Nalle Puh -sarjakuviisi?
Wallu: Joo, niissä oli aina koivikkometsiä tai muuta vastaavaa, jotta suomalainen maisema näkyisi. Käsikirjoitin tarinat myös itse. Eli tavallaan en suostunut olemaan pelkästään Disneyn tyyliä kopioiva piirroskynä, vaan halusin tarinoiden olevan sellaisia, että suomalainen lapsi ymmärtää ne.
Tekijanoikeus.fi: Voiko Suomessa elättää itsensä piirtämällä sarjakuvia?
Wallu: Itse aloitin kultaisena aikana, jolloin lehtiä ilmestyi enemmän ja enemmän. Offset-tekniikan avulla oli halvempaa pistää kuvia lehtiin. 1980-luvulla ja 90-luvullakin vielä sarjakuvia sai tehdä niin paljon kuin niitä kerkesi tehdä. Tällä hetkellä saa varmaan piirtää nettiin niin paljon kuin kerkeää, mutta se saako sieltä rahaa, on eri juttu. Mutta eihän sillä ole niin väliä, kun piirtäminen on kuitenkin niin hauskaa!
Tekijanoikeus.fi: Keräiletkö itse sarjakuvia? Jos keräät niin mitkä teokset ovat kokoelmasi helmiä?
Wallu: Aktiivisesti en sarjakuvia keräile, mutta niitä kerääntyy! Ostan niitä jatkuvasti, kun kaikkia ei välttämättä saa kirjastosta. Ja sitten kun on tällainen kummajainen, että on lukenut jo kaiken, niin pitää lukea niitäkin, mitä ei saa mistään muualta kuin erikoisliikkeistä. Olen vuokrannut naapuritalosta varastotilaa, jotta saisin kaikki sarjakuvani mahtumaan jonnekin. Sen lisäksi sarjakuvat täyttävät normaalin asuinhuoneiston kirjahyllyt sekä saunarakennuksen yhden huoneen.
Tekijanoikeus.fi: Kokoelmissasi on varmaan paljon harvinaisuuksia.
Wallu: Muistaakseni sieltä löytyy näitä Maamies Marsissa kirjojakin viisi kappaletta vanhaa painosta. Nythän niiden arvo putosi, kun ne julkaistiin uudelleen parempina versioina, mutta oli ne jossain vaiheessa aika arvokkaita. On siellä ehkä jotain muutakin, mutta minulle ne ovat lukuarvokkaita eikä mitään muuta.
Tekijanoikeus.fi: Ja lopuksi pakollinen Ankka-kysymys: kumpi on parempi, Carl Barks vai Don Rosa?
Wallu: Barks ilman muuta, koska sitä voi lukea lapsille. Lapset eivät ymmärrä Don Rosan kippurakieltä ja vaikeita seikkailuja!