Teosten käyttäminen

Tekijän yksinoikeuden pääperiaate on, että teosta saa käyttää ainoastaan tekijän luvalla ja siten kuin tekijä sallii. Teoksia on kuitenkin luvallista käyttää ilman tekijän lupaa joissain poikkeuksellisissa tilanteissa käytännön tarpeiden tai painavien yhteiskunnallisten syiden vuoksi. Teoksia voi siteerata hyvän tavan mukaisesti ja kopioida yksityiseen käyttöön.

Kaikkeen ei tarvita tekijän lupaa

Tekijänoikeus suojaa vain teoksen muotoa, ei sen asiasisältöä. Toisen teoksesta saa levittää omin sanoin tietoa vaikkapa lehdissä, internetissä, kirjassa tai opetuksessa. Tekijänoikeus ei estä esimerkiksi tiedemiehiä kirjoittamasta ja levittämästä omia artikkeleitaan, joissa kommentoidaan toisten tiedemiesten artikkeleita ja viitataan niihin. Tekijä ja lähde ovat toki mainittava hyvän tavan mukaisesti.

Tekijänoikeus ei suojaa myöskään itse ideaa, vain idean toteutustapaa. Voit vaikka piirtää nettisivuillesi sarjakuvan, jossa seikkailevat housuttomat ankat, kunhan teet täysin oman teoksesi etkä jäljittele housuttomista ankoista juuri Aku Ankkaa. Taideopetuksessa on lupa opettaa toisten taiteilijoiden tekniikoita ja niistä saa ottaa vaikutteita, kunhan ei syyllisty teosten plagiointiin.

Tekijän taloudellista yksinoikeutta on rajoitettu monissa tapauksissa yleisen edun vuoksi tai erityisryhmien hyväksi. Tarkkaan määritellyt tekijänoikeuden rajoitukset ja poikkeukset koskevat kirjastoja, arkistoja ja museoita, tutkijoita, opetustoimintaa, sitaattien käyttämistä ja teosten valmistamista vammaisille.

Tekijänoikeuden suoja-ajan päätyttyä teoksia saa käyttää vapaasti.

Onko yksityinen kopiointi sallittua?

Teosten yksityinen kopiointi on sallittua. Vaikka toisten teosten kopiointiin tarvitaan yleensä lupa, pääsäännöstä on tehty merkittävä poikkeus kuluttajan eduksi. Poikkeus koskee kopiointia yksityiseen käyttöön. Yksityistä käyttöä on kopiointi omaan yksityiseen käyttöön tai kopiointi perheen ja läheisen ystäväpiirin välillä. Kopioita ei kuitenkaan saa tehdä rajattomasti. Teoksesta saa lain mukaan tehdä yksityiseen käyttöön muutamia kopioita, mikä tarkoittaa yleensä 2-4 kappaletta.

Lain mukaan kopioitavan teoksen on oltava laillisesti valmistettu, esimerkiksi TV-lähetys tai kaupasta ostettu CD-levy. Voit siis rauhassa kopioida levyn esimerkiksi äidillesi autossa kuunneltavaksi. Tietoverkosta kopioitavan teoksen on myös oltava laillisesti yleisön saatavilla. Voit aivan rauhassa ladata netin laillisesta sisältöpalvelusta omalle koneellesi teoksen, jos palvelun käyttöehdot sen sallivat, tai tulostaa sanomalehdessä julkaistun sarjakuvan jääkaappisi oveen. Kiellettyä on sen sijaan ladata internetin välityksellä luvattomasti jaossa oleva elokuva tai mp3-musiikkitiedosto, vaikka teoksen lataisi omaan yksityiseen käyttöön.

Tekijöillä on oikeus saada teoksen yksityisestä kopioinnista korvaus. Yksityinen kopiointi korvataan tekijöille hyvitysmaksulla, jonka valtio maksaa hyvitykseen varatusta määrärahasta. Hyvitysmaksu jaetaan vuosittain taiteilijoille ja tuottajille sekä kotimaisen kulttuurin edistämiseen. Juuri hyvitysmaksun ansiosta yksityinen kopiointi on sallittua.

Tietokoneohjelmia ja -pelejä ei saa kopioida. Niistä saa ottaa vain laillisen käytön vaatiman varmuuskopion, ellei hankintalisenssi muuta erityisesti salli.

Laki ei salli CD-, DVD- tai Blu-ray-levyissä mahdollisesti olevien tehokkaiden kopiosuojausten purkamista kopiointia varten. Tehokkaan kopiosuojauksen saa purkaa vain, jotta voi kuunnella tai katsoa tallenteen sisällön. Erityisten purkuohjelmien käytön laki kieltää.

Sitaatit

Sitaattioikeuden mukaan julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Siteerausoikeus koskee kaikkia teoslajeja (kirjat, elokuvat, pelit jne.) ja mahdollistaa sen, että tekijänoikeudellisesti suojattua teosta voidaan hyödyntää uudessa yhteydessä osana uutta teosta.

Siteerausoikeuden edellytyksenä on, että teos on saatettu luvallisesti yleisön saataviin.

Hyvän tavan mukainen siteeraaminen edellyttää, että tekijä, teos ja lähde mainitaan siinä laajuudessa kuin hyvä tapa vaatii; tässä voi tukeutua mm. alalla yleisesti vallitsevaan käytäntöön. Hyvän tavan mukaisuuden tulkitaan edellyttävän myös sitä, että lainattava teos erottuu selvästi omasta tuotoksesta. Hyvän tavan mukaisena ei pidetä sitaattien eli lainausten käyttöä mainos- tai markkinointitarkoituksiin. Sitaattioikeutta käytettäessä tulee myös huomioida, että sitaatilla tulee olla ns. asiallinen yhteys tilanteeseen, jossa sitaattia käytetään. Sitaatin tulee selkeyttää, havainnollistaa tai taustoittaa sitaattia käyttävää esitystä, tyypillisesti esimerkiksi kirja- tai elokuva-arvostelua. Sitaattioikeutta ei siis voida käyttää vain pelkän sisällöllisen tai visuaalisen lisäarvon tuottamiseen tai siihen, että sillä lisätään oman esityksen kiinnostavuutta.

Tarkoituksen edellyttämää laajuutta koskeva edellytys rajoittaa sallitun sitaatin pituutta. Eli siteeraaminen on sallittua vain lainauksen tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Tämä arviointi tulee tehdä aina tapauskohtaisesti, eikä siitä voida siten antaa yleispätevää linjanvetoa. Koko teoksen lainaaminen ei yleensä mene sallitun sitaatin piiriin. Jonkinlaisena lähtökohtana voidaan myös pitää sitä, että lainattava teos ei saa muodostaa merkittävää osaa lainaavan teoksen kokonaisuudessa. Mitä pienemmän osan sitaatti muodostaa lainaavasta teoksesta, sitä lähempänä luultavasti ollaan tarkoituksenmukaista mittaa.

Sallittuun siteeraamiseen ei tarvita oikeudenhaltijan lupaa. Siteerattavan teoksen lähde on kuitenkin mainittava.

Teosten käyttö parodiassa, pastississa ja karikatyyrissä

Parodiaa on Suomessa pidetty sallittuna, jos se on ollut vapaan muuntelun tuloksena syntynyt itsenäinen teos. Vuonna 2023 tekijänoikeuslakiin tulleen uuden rajoituksen myötä parodia, karikatyyri ja pastissi ovat nyt pakollisia rajoituksia ilman vaatimusta itsenäisen teoskynnyksen ylittämisestä. Rajoituksessa on huomioitava laillisen lähteen vaatimus.

Parodian eli ivamukaelman tunnusmerkkeinä tekijänoikeuden näkökulmasta on se, että sillä viitataan olemassa olevaan teokseen mutta poiketaan siitä havaittavissa olevalla tavalla, ja se, että se on huumorin tai pilailun ilmentymä. Parodian ei tarvitse olla omaperäinen tai muodoltaan sellainen, että sitä ei voida yhdistää alkuperäisen teoksen tekijään. Parodialta ei myöskään edellytetä, että se kohdistuu alkuperäiseen teokseen, tai että alkuperäinen teos mainitaan lähteenä.

EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tekijänoikeuden rajoituksen piirissä olevana sallittuna parodiana ei voida kuitenkaan pitää sellaista parodiaa tai karikatyyriä, joka on sukupuolta, etnistä alkuperää, uskonnollista vakaumusta tai muulla tavoin syrjivä tai loukkaava.

Sen sijaan parodian ei tarvitse olla hyvän tavan mukaista ollakseen sallittu tekijänoikeuden rajoituksena. Näin ollen myös joidenkin mielestä alatyyliset parodiat sallitaan, kunhan ne eivät sisällä syrjivää viestiä.

Meemien on perinteisesti katsottu olevan sallittuja tekijänoikeuden rajoitusten, useimmiten parodian, nojalla.

Karikatyyri on liioiteltu tai yksinkertaistettu humoristinen kuva, jota kutsutaan myös pilapiirrokseksi tai pilakuvaksi. Karikatyyrillä kiinnitetään tarkoituksellisesti huomiota kohteena olevan henkilön ominaisuuteen tai toimintaan. Poliittiset pilapiirrokset, joissa irvaillaan henkilön poliittiselle toiminnalle tai otetaan kantaa johonkin ajankohtaiseen aiheeseen, ovat tyyppiesimerkkejä karikatyyristä. Toisaalta niitä voivat olla myös katutaiteilijoiden hauskat mallin ulkonäköä ylikorostavat muotokuvat. Karikatyyri voikin siten olla sekä poliittinen että epäpoliittinen.

Pastissilla tarkoitetaan mukaelmaa tai yhdistelmäteosta, joka jäljittelee aiemman tekijän tai teoksen tyyliä. Lopputuloksena voi olla uusi omaperäinen teos, joka saa suojaa taiteellisena teoksena, mikäli teoskynnys ylittyy. Vaikka teoskynnys ei ylittyisikään, pastissi on sallittu tekijänoikeuden rajoituksena. Pastissi on yleisintä kuvataiteessa, mutta mahdollista myös kirjallisuuden, elokuvan ja musiikin alalla.

Pastissi eroaa parodiasta siten, ettei siinä tarvitse olla humoristista tai pilailupyrkimystä. Pastissikin voi kuitenkin olla kantaaottava, irvaileva ja humoristinen, ja tällöin se voidaan katsoa sekä pastissiksi että parodiaksi.

Alkuperäisen teoksen ja pastissin välinen ero on yleensä havaittavissa, vaikka se olisi vähäinen. Pastissi ei kuitenkaan ole plagiaatti, koska se on selvästi alkuperäisen teoksen mukaelma kopion sijaan. Rikollisessa tarkoituksessa valmistetut taideväärennökset eivät myöskään ole pastisseja.

Etsitkö lisätietoa? Selaa läpi Usein kysytyt kysymykset!